Neuvoteltu hallitusohjelma ei mielestäni ole vähäisessäkään määrin vihreä, vaan kokoelma verbaaliakrobatian harjoituksia ja keskenään ristiriitaisia tavoitteita.

Esimerkiksi:
"Energian käytön kasvua hillitään määrätietoisin toimin ja pyritään taittamaan energian kulutuksen kasvu."

"Lisääntyvän energiantarpeen tyydyttäminen ja käytöstä poistuvien fossiilisia polttoaineita käyttävien voimaloiden korvaaminen pelkästään uusiutuvilla energialähteillä saattaa olla vaikeaa.Mitään päästötöntä, vähäpäästöistä taikka päästöjen kannalta neutraalia, kestävää ja kustannusrakenteen kannalta kannattavaa tuotantomuotoa, myöskään ydinvoimaa, ei saa sulkea pois,"

Ensi esitetään vihreä tavoite ja lähes välittömästi kerrotaan mitä tullaan oikeasti tekemään, kun asetettu tavoite ei kokoomus-kepulaisen politiikan seurauksena tule toteutumaan.

Ohjelmaan on puristettu myös lauseita, joiden sanoma on tarkoitettu luettavaksi täysin päinvastoin, kuin on kirjoitettu.

"Suomen hallitus toimii aktiivisesti turpeen määrittelemiseksi hitaasti uusiutuvaksi energiaraaka-
aineeksi ottaen huomioon Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n tieteelliset selvitykset."

Turve on jo nyt määritelty ilmastonmuutoksen kannalta aivan liian hitaasti uusiutuvaksi energiaraaka-aineeksi. Miksi Suomen hallituksen pitäisi toimia niin, että sama temppu tehtäisi uudestaan?

Erittäin vastenmieliseltä vaikuttaa myös kirjaus "Tavoitteena on lisätä kotimaisen puun vuotuista käyttöä 10–15 miljoonaa kuutiometriä."

Osa tästä voidaan hoitaa jo valmiiksi raiskattujen metsien lisäpahoinpitelyllä, mutta väistämättä se tarkoittaa myös viimeisten vanhojen metsien "hoitelun" huomattava tehostamista.

Olin eilen koko päivän katselemassa tuoreita hakkuuraiskioita ja eri-ikäisiä taimitureikkoja. Metsät on ainakin täältä Kymenlaaksosta hävitetty lähes viimeiseen tilkkuun, vaikka puita on vielä siellä täällä pystyssä.

Kun näiden yksityiskohtien pohjaksi hallitus karsii edes teoreettiset pyrkimykset kohti ekologisesti kestävää kehitystä talouspoliittisessa strategiassaan, "Hallitus tavoittelee talousennusteita selvästi vahvempaa talouskasvua.", minulle on kovin vaikea ymmärtää, mitä muuta vihreät tekevät tässä hallituksessa, kuin myyvät aatteensa pienestä kerta-annoksesta vallantunnetta.

Pekka Raukko

Ylen Radio1:n tiedekahvilassa on Erkki Kauhasen vieraana ekovihreä, tekniikan tohtori, Eero Paloheimo.
Ohjelmassa puhutaan lähinnä James Lovelockin kirjasta Gaian kosto, ruoditaan ydinvoiman olemusta ja keskustellaan Eeron ekokaupunkihankkeesta Kiinassa.
Ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen ohjelma!

Kuuntele ohjelma täältä.

Pekka Raukko

Vihreiden pj. Tarja Cronberg sanoi TV:n vaalitentissä, että hänellä ja Pentti Linkolalla on yhteistä vai se, että molemmat kalastavat.
Tämä on melko hämmentävää, kun tiedämme Linkolan keskeisen tavoitteen olevan elämän säilyttämisen maapallollamme. Tämä tavoite oli alunperin myös vihreällä liikkeellä, mutta nyt siis ainakin puolueen eliitti on siitä tavoiteesta julkisesti irtisanoutunut.

Vihreiden lähes hysteerinen suhtautuminen Linkolaan on käsittääkseni seurausta politiikan viihteellistymisestä ja pinnallistumisesta. Linkolan sanoman sisältöä ei ymmärretä, eikä sitä pidetä edes tärkeänä. Tärkeää on vain se, että Linkolan ajatusten pelätään rypistävän puolueen julkikuvaa - siis poliittisen toiminnan nykyistä keskiötä.

Vihreiden kamppanjablogissa Matilla oli asiasta hyvä kommentti

Pekka Raukko

ps. Hetki sitten kuuli kevään ensimmäisen pöllön soidinhuudon. Kymmenen vuotta olen tässä asunut, mutta ensimmäisen kerran kuulin lehtopöllön omaan pihaan.

Lumiukot kautta maan ovat tänään lähteneet taisteluun ilmastonmuutosta vastaan. Mutta koska ihmiset lähtevät, siis ihan oikeasti?

Runsas viikko sitten Hesarin yleisönosastolla tekniikan tohtori Olli Kaitila kirjoitti ansiokkaasti sähkön säästämisestä ja ihmetteli samaa mitä minäkin olen jo pitkään ihmetellyt: tuntuu kuin olisi menossa sähkönkulutuskilpailu, kun uutisissa jatkuvasti kerrotaan uusista kulutusennätyksistä.

Mutta viimeisessä kappaleessa Kaitilan kirjoitus lässähti: "Energian säästäminen on tärkeä osa tulevaisuuden energiaratkaisua. Olisi jo korkea aika aloittaa sen harjoittelu."

Eihän se noin ole! Kaitilan kollegat lupaavat meille toinen toistaan hienompia ehtymättömiä energiaratkaisuja tulevaisuudessa, toinen toistaan vakuuttavammin. Eihän meidän sitten enää tarvitse säästää. Säästämisen aika on nyt, tänään ja huomenna. Eikä meidän tarvitse säästämistä harjoitella, me osaamme sen aivan varmasti. Me olemme harjoitelleet sitä koko elämämme. Viime vuonna käytimme vähemmän sähköä kuin tänä vuonna, toissa vuonna vähemmän kuin viime vuonna, 1970-luvulla (ne meistä, jotka jo olimme olemassa) paljon vähemmän kuin tällä vuosikymmenellä. Kyllä me sen jo osaamme.

Mitä me odotamme? No, pääministeri Vanhasen ajatuksia seuraten sitä, että kaikki muut tekevät sen ensin. Eiväthän suomalaiset ole tottuneet olemaan edelläkävijöitä. Rohkeus uuden energiateknologian kehittelyssäkin on pettänyt jo aikoja sitten, siitä junasta olemme jo jääneet. Tästä ovat yksimielisiä sekä kansalaisaktivisti Risto Isomäki (HS 20.2.2007) että energiatekniikan professori Peter Lund (Tiede, 2/2007), ja samaan suuntaan kehitystä ovat viemässä suuret puolueet.

Mistä sähkönkulutuksen huiput sitten syntyvät? Siitä, että pakkasaamuina suuri osa kansasta lähtee samaan aikaan töihin kukin omalla autollaan, jota ensin lämmitetään pari tuntia sähköllä johdon päässä. Ja toinen huippu on lauantaina, kun sähkösaunat lämpiävät. Arkiaamuisin huipun tasaamiseen riittäisi se, että työaikoja porrastettaisiin muutaman tunnin sisällä. Julkisella sektorilla tämä onnistuisi vaivatta ja esimerkiksi kaupan alalla tämä jo toimii aivan luonnostaan. Iso vaiva ei olisi teollisuudenkaan työvuorojen uudelleen sijoittelu laitoksittain. Entistä helpommaksi tämän tekisi työpäivän lyhentäminen. Julkisten kulkuvälineiden suosiminen vähentäisi autojen lämmittämisen tarvetta, samoin kimppakyydit.

Mikä tämän tekee niin vaikeaksi? Saamattomuus, haluttomuus ja kyvyttömyys. Arvatkaa kenen.

Keijo Luoto

Anteeksi. Tämä juttu on pitkä. Tätä voi pitää tutkimusraporttina.

Viikko sitten vihreiden kampanjablogissa puoluesihteeri Ari Heikkinen pohdiskeli keskustalaisen kolleegansa Jarmo Korhosen ajatuksia vasemmiston ja vihreiden hallituksesta ja totesi muun muassa: "Vihreiden omissa keskusteluissa vasemmistohallitus ei ole ollut vaihtoehtojen joukossa". Syytä olisi, olisi ollut jo pitkään. Vihreiden joukossa tuntuu olevan suuri joukko vasemmistolla peloteltuja ihmisiä, jotka loppujen lopuksi kuitenkin ovat itsekin varsin lähellä vasemmiston ajatuksia tärkeissä kysymyksissä, muun muassa hyvinvointivaltion säilyttämisessä. Vaalikoneissahan tämä nähdään. Sen lisäksi, että niillä voi löytää käyttäjän kanssa samoin ajattelevia ehdokkaita, voi niitä käyttää myös poliittisen kartan muodostamiseen.

Mittarien luotettavuus

Aluksi pyrin selvittämään vaalikoneiden luotettavuutta vertailemalla vaalikoneita toisiinsa omassa vaalipiirissäni, jonka ehdokkaista suurimman osan tunnen. Vihreiden omalla vaalikoneella tein vertailun kaikissa vaalipiireissä ja totesin nuorten ekovihreiden ehdokkaiden valtaavan kärkisijat ja kun satun nämä ehdokkaat tuntemaan, totesin koneen varsin luotettavaksi. Tutut nimet sijoittuivat yhteensopivuudessa varsin hyvin odotusteni mukaisesti. Seuraavaksi sama testi YLE:n ja MTV3:n koneilla, joissa on mukan kaikkien puolueiden ehdokkaat. Kaikissa tutkimissani vaalipiireissä kymmenen kärkeen sijoittui aina ainoastaan vihreitä ja vasemmistopuolueiden (ei demareita) ehdokkaita ja yksi entinen vihreä. Tämäkin tulos vastasi odotuksiani, olen aina pitänyt itseäni selvästi punavihreänä.

YLE:n ja MTV3:n koneiden tuottamissa tuloksissa oli selvä ero. MTV3:n koneessa vihreät saivat selvästi suurimmat pisteet. Varsinais-Suomessa yhdeksän ensimmäistä oli vihreitä, muissa vaalipiireissä vähintään viisi kymmenestä oli vihreitä, useimmiten 7 tai 8. YLE:n koneella eri vaalipiirien vertailu on työläämpää, joten testasin vain kolme. Varsinais-Suomessa ja Keski-Suomessa kärkikymmenikköön osui 5 vihreää, Helsingissä vain yksi. Vihreiden keskinäinen järjestys oli näissä aivan erilainen, Helsingissä YLE:n koneen ensimmäinen vihreä oli MTV3:lla viimeinen. Molemmissa järjestys poikkesi merkittävästi vihreiden oman vaalikoneen järjestyksestä. Mediayhtiöiden koneet näyttivät mittaavan pikemminkin jotain muuta kuin vihreyttä. Tästä havainnosta sain ajatuksen kokeilla mittaavatko ne mahdollisesti perinteistä politiikan akselia vasemmalta oikealle.

Ihmiskokeita poliitikoilla?

Poliittisen kartan tekeminen vaatii hiukan lisää työtä ja taulukkolaskentaohjelman käyttöä. Tein muutamia kokeita Helsingin vaalipiirin ehdokkailla - tai pikemminkin heidän vastauksillaan, suoranaisiin ihmiskokeisiin en siis ryhtynyt. Aluksi vastasin itse vaalikoneen kysymyksiin, mahdollisimman harkiten ja todenmukaisesti. Seuraavaksi listasin kaikkien ehdokkaiden yhteensopivuusprosentit ja kopioin tämän listan taulukkolaskentaohjelmaan. Työläin vaihe on tämän jälkeen: prosentit pitää siirtää sarakkeisiin puolueittain, mutta sen jälkeen loppu onkin helppoa: taulukkolaskentaohjelma laskee hetkessä puolueittaiset keskiarvot prosenttiluvuille. Hajonnatkin ovat mielenkiintoisia. Seuraavassa tuloksia muutamista kokeiluistani.

Politiikan akseli: vihreä vasemmisto - keskusta - oikeisto - äärioikeisto ...

Puolueittainen vertailu antoi aavistelujeni mukaisen tuloksen. Tein tämän vertailun siis Helsingin ehdokkailla YLE:n ja MTV3:n koneilla. YLE:n kone sijoitti puolueet selvästi neljään ryhmään:
 
1) yli 70 %:n luvun saivat Vasemmistoliitto, SKP+STP+KTP* ja Vihreä Liitto. Tätä joukkoa voisi kutsua perinteisesti vasemmistoksi.
2) 55-59 %:n lukuihin ylsivät SDP, sen+SKS+its*, KD, lib ja RKP muodostaen poliittisen keskustan.
3) 51 %:n tuntumassa olivat Suomen keskusta ja perussuomalaiset, joita parhaiten kuvannee termi maltillinen oikeisto.
4) 38 %:lla kokoomus jäi yksin äärioikeistoksi.
* pienet toisiaan muistuttavat ryhmät olen yhdistänyt ennen laskentaa ehdokkaiden pienen lukumäärän takia.

Yksittäisinä esimerkkeinä mainitsen joitakin ääriarvoja: koko listan ykköseksi ylsi SKP:n Rafael Lehtinen 90 %:lla, viimeiseksi jäi kokoomuksen Ben Zyskowicz 30 %:lla. Kokoomuksen korkeimman prosenttiluvun 51 %, ryhmänsä ainoa yli 40 prosentin yltänyt, sai vihreistä loikannut Hannele Luukkainen, joka tämän perusteella ei vielä oikein ole sopeutunut uuteen viiteryhmäänsä. Demareista selvästi poikkeavan lukeman sai vanha tuttavani Thomas Wallgren, 78 %, jonka luulisin tuntevan olonsa huomattavasti kotoisammaksi vihreissä. Hänen lisäkseen demareista vain Mirka Oksa pääsi yli 70 prosentin, Erkki Tuomioja oli lähellä. Kristillisdemokraattien Timo Keskitalo ja RKP:n Antonia Wulff pääsivät 73 prosentin tuntumaan, ainoina ryhmistään yli 70 %. Keskustasta ja perussuomalaisista kukaan ei ylittänyt 65 prosenttia.

Hajonnat olivat pienimmät liberaaleilla, kokoomuksella ja vihreillä (0.05-0.06), suurimmat demareilla, kristillisdemokraateilla ja RKP:llä  (noin 0.09). Vihreitä pidetään usein kovin sekalaisena porukkana, mutta tämä viittaa kyllä keskimääräistä suurempaan yhdenmukaisuuteen.

YLEn koneen tuloksista voi selvästi nähdä perinteisen vasemmisto-oikeisto-akselin olevan yhä voimissaan, ainakin Helsingissä. Vihreät sijoittuvat tässä selvästi vasemmistoon. Tuloksen hämmästyttävä yksiselitteisyys sain minut kokeilemaan kävisikö MTV3:n koneella samalla tavalla.

... vaiko: vihreistö - vasemmisto - keskusta - oikeisto?

MTV3:n koneella vihreät yksin muodostivat toisen ääripään, keskiarvo 81 prosenttia. Perinteinen vasemmisto, mukaan lukien demarit, sijoittui hyvin tasaisesti 74-75 %:n tuntumaan. Keskiryhmiksi jäivät nyt KD ja RKP 70-71 % ja oikeistoksi kaikki loput 65-68 %. Järjestys oli siis lähes perinteinen, mutta vihreät erottuivat kaikkein selvimmin kaikista muista akselin toiseen ääripäähän. Ovatko vihreät sitten äärivasemmistoa? Aivan kärjessä Johanna Sumuvuori, Kalle Könkkölä ja Anni Sinnemäki, joista vasemmalle jäisi vain vasemmistoliiton Alina Mänttäri. Ei välttämättä. Jospa MTV3 onkin onnistunut tekemään kelvollisen vihreysmittarin? Tämän arvauksen jälkeen teinkin sitten tuon alussa mainitsemani kokeen MTV3:n koneella kaikilla vaalipiireillä ja lähes poikkeuksetta vihreät olivat selkeästi kärkisijoilla. Vertailukohteena olivat tietenkin minun vastaukseni, joten olennaista mittarin luotettavuuden kannalta on minun vihreyteni aste. Se oli Vihreän liiton testillä 95 % ja laatuhan on ekovihreyttä ;-)

Hajonnat MTV3:n koneella Helsingissä olivat mielenkiintoiset. Vihreät olivat aivan omaa luokkaansa, 0.02, seuraavana demarit 0.03, kokoomus 0.04. Toiseen ääripäähän sijoittuivat Suomen keskusta ja Vasemmistoliitto 0.07. Vihreät, demarit ja kokoomus siis näyttäisivät tällä mittarilla selkeimmin sijoittuvan paikalleen ja näistä vihreät ja kokoomus asteikon vastakkaisiin päihin. Keskustan ja Vasemmistoliiton ehdokkailla on suurimmat vaikeudet löytää paikkaansa. Tämä saattaa hyvinkin olla toimiva vihreysmittari ;-)

Jälkipelit

Viimeinen testini liittyi siihen, miten mittarit toimivat, jos vastaajana on joku minusta varsin eri tavalla vastaava henkilö. Tätähän voi kokeilla, koska ehdokkaiden vastaukset ovat julkisia. YLE:n koneella toteutus on helppoa, koska vastaukset ovat monivalintoja, MTV3:lla turhan vaikeaa, koska vastaukset sijoitetaan portaattomasti vastauskentälle. Tein siis vielä yhden testin YLE:n koneella. Etsin entisen vihreän, nykyisin kokoomusta edustavan Hannele Luukkaisen vastaukset, jotka keskiarvonsa suhteen olivat lähimpänä Suomen keskustaa. Saamastani listasta poistin hänet itsensä, jottei hyvä osuvuus omiin vastauksiin vaikuttaisi tuloksiin.

Pääpiirteittäin tulokset vastasivat omiani, mutta prosenttiluvut olivat nyt luonnollisesti käänteiset. Puolueiden järjestys vasemmalta oikealle oli likimain yhtenevä: ensin vasemmisto ilman demareita, sitten vihreät, sen jälkeen keskiryhmät mukaan lukien demarit ja lopuksi oikeisto. Puolueiden sijainnissa oli vain pari pientä eroa: perussuomalaiset olivat Luukkaisen vastauksilla vasemmistopuolue ja Suomen keskusta sijoittui selkeästi keskiryhmiin, joiden vasempaan laittaan jäivät vihreät. Kokoomus yksin jäi oikeistoksi hiukan yli 70 % lukemin. Vasemmiston alimmatkin lukemat nousivat 51:een eli koko Luukkaisen skaala jää 20 prosenttiyksikköön, kun itselläni vaihteluväli oli 37 prosenttiyksikköä. Mutta oikealtakin katsottuna perinteinen vasemmisto - oikeisto-akseli siis näyttää olevan aivan ennallaan. Ja vihreät ovat selkeästi vasemmalla puolella. Minusta tämä on syytä muistaa, kun pohdimme kenen kanssa meidän kannattaisi tehdä yhteistyötä.

Keijo Luoto
ei ehdolla mihinkään
Turku