Poliittisessa aallokossa olen tullut vaiheeseen, jossa minun on taas aika huovata. Ei niin pitkälle, että palaisin puolueen jäseneksi, mutta Ekovihreät ry:n jäseneksi kuitenkin. Ekovihreät on minusta kuitenkin puolueen "terve" osa. Se puolestaan, minkä pitäisi olla puolueen terävä kärki, on aatteellisesti pehmeää tai jopa mätää.
En tiedä, onko tämä vehtaamiseni puolueen sääntöjen mukaan mahdollista, mutta jos ei ole, niin siitä minua varmasti aikanaan valistetaan.

Puolue on ollut melko totaalisesti kadoksissa juuriltaan, ja nyt hallituskauden ajan muutenkin kadoksissa, tai ehkä jopa piilossa. Jos vihreät siskot eivät olisi piipahtaneet julkisuudessa polkemassa hentojen ja valkeiden kanssasisartensa ihmisoikeuksia, niin en heitä olisi nähnyt juuri missään.  Tai jos vihreät pojat eivät olisi hallituksesta käsin kurittaneet  veronkorotuksella biokaasulla autoilevia viherhippejä, olisi heistäkin näkynyt vain varjomainen häivähdys Kataisen leveiden hartioiden takaa.

Perinteisestä, tai etenkään ekovihreästä näkökulmasta ei enää oikein osaa sanoa onko parempi että Vihreää puoluetta ei näy julkisuudessa, eikä puolue isojen poikien ekoleimasimena toimimisen lisäksi tee juuri mitään. Ehkä on parempi, että ei tehdä mitään, kuin että osallistutaan pahantekoon kaikella tarmolla.

Ekovihreät ei ole suuren suuri yhdistys, mutta luulen että se on viimeinen oljenkorsi saada Vihreä puolue edes hieman kiinnostumaan muistakin asioista kuin vallasta. Siksi tämä vehtaaminen.

Pekka Raukko

Vihreät rp:n ja minun yhteinen taival on nyt kuljettu loppuun.
Se viimeinen korsi joka katkaisi kamelin selän oli Vihreiden kansanedustajien yksimielisesti kannattama pakkotyölaki.
Kyse ei ehkä ole ekovihreästä näkökulmasta merkittävästä asiasta, mutta viimeistään tämä paljastaa puolueen johdon ja sen jäsenistön ajautuneen lopullisesti eri kursseille. Enkä usko olevani harvinainen poikkeus puolueen jäsenistössä. Jotain tuntumaa tuntoihin saa esimerkiksi lukemalla Vihreiden blogia.
En näe enää mielekkäänä toimia sellaisen katto-organisaation alaisuudessa, jonka toimintatapoja en hyväksy, ja jolla ei ole kanssani juuri mitään yhteistä arvopohjaa.

Pekka Raukko

Neuvoteltu hallitusohjelma ei mielestäni ole vähäisessäkään määrin vihreä, vaan kokoelma verbaaliakrobatian harjoituksia ja keskenään ristiriitaisia tavoitteita.

Esimerkiksi:
"Energian käytön kasvua hillitään määrätietoisin toimin ja pyritään taittamaan energian kulutuksen kasvu."

"Lisääntyvän energiantarpeen tyydyttäminen ja käytöstä poistuvien fossiilisia polttoaineita käyttävien voimaloiden korvaaminen pelkästään uusiutuvilla energialähteillä saattaa olla vaikeaa.Mitään päästötöntä, vähäpäästöistä taikka päästöjen kannalta neutraalia, kestävää ja kustannusrakenteen kannalta kannattavaa tuotantomuotoa, myöskään ydinvoimaa, ei saa sulkea pois,"

Ensi esitetään vihreä tavoite ja lähes välittömästi kerrotaan mitä tullaan oikeasti tekemään, kun asetettu tavoite ei kokoomus-kepulaisen politiikan seurauksena tule toteutumaan.

Ohjelmaan on puristettu myös lauseita, joiden sanoma on tarkoitettu luettavaksi täysin päinvastoin, kuin on kirjoitettu.

"Suomen hallitus toimii aktiivisesti turpeen määrittelemiseksi hitaasti uusiutuvaksi energiaraaka-
aineeksi ottaen huomioon Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n tieteelliset selvitykset."

Turve on jo nyt määritelty ilmastonmuutoksen kannalta aivan liian hitaasti uusiutuvaksi energiaraaka-aineeksi. Miksi Suomen hallituksen pitäisi toimia niin, että sama temppu tehtäisi uudestaan?

Erittäin vastenmieliseltä vaikuttaa myös kirjaus "Tavoitteena on lisätä kotimaisen puun vuotuista käyttöä 10–15 miljoonaa kuutiometriä."

Osa tästä voidaan hoitaa jo valmiiksi raiskattujen metsien lisäpahoinpitelyllä, mutta väistämättä se tarkoittaa myös viimeisten vanhojen metsien "hoitelun" huomattava tehostamista.

Olin eilen koko päivän katselemassa tuoreita hakkuuraiskioita ja eri-ikäisiä taimitureikkoja. Metsät on ainakin täältä Kymenlaaksosta hävitetty lähes viimeiseen tilkkuun, vaikka puita on vielä siellä täällä pystyssä.

Kun näiden yksityiskohtien pohjaksi hallitus karsii edes teoreettiset pyrkimykset kohti ekologisesti kestävää kehitystä talouspoliittisessa strategiassaan, "Hallitus tavoittelee talousennusteita selvästi vahvempaa talouskasvua.", minulle on kovin vaikea ymmärtää, mitä muuta vihreät tekevät tässä hallituksessa, kuin myyvät aatteensa pienestä kerta-annoksesta vallantunnetta.

Pekka Raukko

Ylen Radio1:n tiedekahvilassa on Erkki Kauhasen vieraana ekovihreä, tekniikan tohtori, Eero Paloheimo.
Ohjelmassa puhutaan lähinnä James Lovelockin kirjasta Gaian kosto, ruoditaan ydinvoiman olemusta ja keskustellaan Eeron ekokaupunkihankkeesta Kiinassa.
Ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen ohjelma!

Kuuntele ohjelma täältä.

Pekka Raukko

Vihreiden pj. Tarja Cronberg sanoi TV:n vaalitentissä, että hänellä ja Pentti Linkolalla on yhteistä vai se, että molemmat kalastavat.
Tämä on melko hämmentävää, kun tiedämme Linkolan keskeisen tavoitteen olevan elämän säilyttämisen maapallollamme. Tämä tavoite oli alunperin myös vihreällä liikkeellä, mutta nyt siis ainakin puolueen eliitti on siitä tavoiteesta julkisesti irtisanoutunut.

Vihreiden lähes hysteerinen suhtautuminen Linkolaan on käsittääkseni seurausta politiikan viihteellistymisestä ja pinnallistumisesta. Linkolan sanoman sisältöä ei ymmärretä, eikä sitä pidetä edes tärkeänä. Tärkeää on vain se, että Linkolan ajatusten pelätään rypistävän puolueen julkikuvaa - siis poliittisen toiminnan nykyistä keskiötä.

Vihreiden kamppanjablogissa Matilla oli asiasta hyvä kommentti

Pekka Raukko

ps. Hetki sitten kuuli kevään ensimmäisen pöllön soidinhuudon. Kymmenen vuotta olen tässä asunut, mutta ensimmäisen kerran kuulin lehtopöllön omaan pihaan.