Vaalitouhuja seuratessa tulee väistämättä mieleen edesmenneen Matti Wuoren vertaus Titanicin kansituoleista. Kaikki intressiryhmät, ja ehkä näkyvimmin eläkeläiset, ovat olleet suureen ääneen vaatimassa itselleen lisää kansituoleja ja nykyistä paremmilta paikoilta.
En toki kiistä, että eläkeläisiltä ei olisi jo saavutettuja kansituolipaikkoja viety, mutta on niitä viety monelta muultakin ihmisryhmältä - opiskelijat, lapsiperheet, köyhät, sairaat, omaishoitajat vain esimerkkeinä mainitakseni.

Kansituolien määrä on kyllä lisääntynyt ennennäkemätöntä tahtia, mutta yhä suurempi osa niistä on kansainvälisen kilpailukykymme turvaamiseksi ollut pakko varata pienelle joukolle "liliuksia", heidän sylikoirilleen ja "hyville veljille". Ja tätä totuutta älköön kukaan markkinatalouteen uskova kyseenalaistako.

Tämä "Hullujen päivien - Galna dagarna" veroinen hässäkkä rahvaan käyttöön jääneistä muutamista kansituoleista on saanut ihmiset jälleen kerran niin kuohuksiin, että he ovat unohtaneet sen laajemman kokonaisuuden jossa seilaamme. Meillä on kyllä selkeä tieto aluksemme reitillä kelluvasta jäävuoresta, mutta oman välittömän edun tavoittelu estää meitä edes yrittämästä kurssin muuttamista.

Tätä taistelua kansituoleista seurattuani olen menettänyt uskoani siihen, että maailmankaikkeudessa olisi älyllistä elämää.

Pekka Raukko

(Kirjoitus julkaistu myös Kouvolan Sanomissa 13.2)